Open menu Open menu

Ken on meistä kaikkein koherentein

Jos katsot maailmaa enkelin silmin, voit nähdä sen kauneuden – laulavat kevytmielisimmät. Jos graafikkona katsot joskus vanhoja vedoksiasi, ole itsellesi armollinen. Olemme aina toimijoita itseämme suuremmassa prosessissa.

Jos markkinointiviestinnän tilaajana palaat menneiden projektiesi äärelle ja tarkastelet tehtyjä ratkaisuja, muistatko ihmiset joiden kanssa silloin toimit ja missä olosuhteissa päädyitte tekemiinne päätöksiin?

Näkemyksillä on taipumus muuttua, kehittyä ajan myötä ja muiden muuttujien vaikutuksesta. Puuhasteltuani tarpeeksi pitkään brändi-identiteettien ja mainosgrafiikan parissa, elämä ei olekaan (pelkästään) välistysvirheiden bongailua tai muodinmukaisten vektorikurvien merkityksellisyyksien mietiskelyä. Ympäröivästä maailmasta poimii yhä herkemmin tarinoita. Tarinoita, joita liike-elämän esityskalvoilla kutsutaan usein prosesseiksi.

Prosessit ja tarinat. Kaikella on alku ja loppu, joiden väliin mahtuu vaiheita, tapahtumia ja eriroolisia toimijoita. Dekkaritarinoissa etsivä humaltuu ja syyllinen selviää. Rakkauskertomuksissa itketään, sotajutuissa sataa ihan saatanasti. Mainoskampanjan aikataulu on tiukka ja budjetista puuttuu helposti nolla. Suuri osa näistä prosessin sisäisistä muuttujista on täysin ennustettavia.

Mieleenpainuva logo, sutjakkaasti toimiva verkkopalvelu tai tunteiden tumakkeisiin sohaiseva mainos – tai mikä tahansa ihmisen ajatteluun ja toimintaan vaikuttamaan pyrkivä teko – on monen osan summa. Luovan prosessin lopputulos. Prosessin, johon vaikuttavat henkilöt voivat olla hyvinkin erilaisia niin tavoiltaan kuin tavoitteiltaankin. Prosessin, joka toimii muiden prosessien ympäröimänä ja näiden vaikutuksille alttiina. Maailmassa, joka muuttuu koko ajan.

Törmätessäni eleganttiin yritysilmeeseen tai pysäyttävään kuvitukseen, en enää etsi tietoa pelkästään työn tekijästä vaan enenevissä määrin sen tilaajasta. Tämä perspektiivin muutos on johtanut vapauttavaan oivallukseen tarkastellessani omia menneitä projektejamme tai spekuloidessani tulevaisuuden menestysmahdollisuuksilla. Miksi yksi onnistuu kun toinen jää puolitiehen?

Luulen, siispä väitän, että onnistuneen prosessin salaisuus on se, että salaisuuksia on mahdollisimman vähän.

“Mitä! Kamppis menee liveksi ensi viikolla ja johtoryhmästä tuli vielä pari ideaa?”

Kun tiedetään vastaukset klassisimpiin kysymyksiin “mitä“, “miten” ja “miksi”, siirrytään tarkentaviin kysymyksiin, kuten “kuka vastaa”, “mihin mennessä” ja “kenen rahalla”. Tässä kohtaa prosessin etenemistä yleensä koetellaan ja salaisuudet viimeistään huomataan. Salaisuuksista paljastuu – yllätys, yllätys! – yllätyksiä.

Salaisuuksilla tässä tarkoitan niitä prosessin kannalta epämukavia asioita, joita hyvistäkin ennakkovalmisteluista huolimatta nousee esiin vasta tarinan edetessä. Tunnistettuja raja-arvoja, jotka unohdetiin kirjata ylös tai sanoa ääneen kun niiden merkitystä ei ymmärretty – inhimillinen erehdys. Tunnistamattomia tuntemattomia, joiden olemassaolo on koko luomakunnalle yllätys – force majeure.

Odottamattomien muuttujien äärellä toimivaksi treenattu prosessi voi pelastaa. Johdonmukaisen, jatkuvan vuorovaikutuksen merkitys korostuu kun maailma ympärillä muljahtaa. Jaettu tieto on epävarmuuden loppu ja viisauden alku.

Staartilla kuljemme mielellämme aina uutta kohden, suruttoman suvenlapsen lailla paljain jaloin. Prosessin äärellä olemme kiitollisia oppijoita. Tervetuloa mukaan ihmettelemään!

—JONNE-PEKKA

Artikkelin kuvitukset ammennettu Rawpixelin Public Domain -kokoelmasta. Alussa ja lopussa lainaukset Arja Korisevan tunnetuksi tekemästä laulusta “Enkelin silmin”: sanoitus Turkka Mali. Kaikki kunnia tekijöille!

Edellinen
Seuraava

Lisätietoa kirjoittajasta

Jonne-Pekka

Stenroos

Senior Designer

Imperial beach walker

Taiteellinen suunnittelija joka visioi laaja-alaisesti mutta käytännönläheisesti. Ajattelee isosti, suunnittelee vielä isommin. Raskain kaikista on kuitenkin hänen musiikkimakunsa.

instagram linkedin